Kirjoittaja: Ali Salloum

Tämän kirjoituksen haluat lukea huolella ja rauhassa.

Suomi on yhä jakautuneempi kansakunta. Kun yhteiskunnassa eri tavoin ajattelevien ihmisten tai ryhmien kommunikointi tulehtuu tai vähenee, puhutaan polarisoitumisesta. Erimielisyyden intensiteettiä tai jakautuneisuuden luonnetta voidaan tutkia useilla eri menetelmillä. Yksi suosittu tapa tutkia polarisaatiota on tutkia ihmisten välistä käyttäytymistä esimerkiksi sosiaalisen median alustoilla.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana tutkimukset ja tapahtumat maailmalta ovat osoittaneet, kuinka polarisaatio voi aidosti ravistella yhteiskuntia. Se ei pelkästään vaikeuta yhteiskunnallista päätöksentekoa tai johda rajuihin yhteenottoihin (esim. USA:n kongressitalon valtaus 2021), vaan voi vaikuttaa myös tavallisiin ihmissuhteisiin.

Neljässä vuodessa on tapahtunut selkeästi jotain, joka on edesauttanut polarisoitumista myös täällä meillä Suomessa, sillä rakenteellinen polarisaatio on kasvanut useita kymmeniä prosentteja. Kasvava polarisaatio on vakava ilmiö, jota voi olla jälkeenpäin vaikeaa kitkeä.

Varoitin kuplautumiseen liittyvistä haitoista jo vuonna 2020 kirjoittamalla, kuinka somen algoritmit synnyttävät kuplia, jotka voivat pahentaa polarisaatiota entisestään. Kirjoituksessani pyrin myös korostamaan, kuinka tärkeää aiheesta on keskustella aktiivisesti sekä kouluissa että yhteiskunnallisella tasolla. Taisin olla melko naiivi, sillä en tajunnut vielä silloin, kuinka aiheen merkittävyys ei välttämättä tarkoita sitä, että yhteiskunnan vaikutusvaltaisimmat tahot tarttuisivat siihen. Lisää tästä tämän kirjoituksen lopussa, mutta nyt palataan hetkeksi yläkouluun.

Vastakkainasettelu ja sen mittaaminen

Kuvittele olevasi yhdeksäsluokkalainen koulussa (nimeksi vaikka Dipoliniityn peruskoulu), jossa on kaksi ysiluokkaa: 9A ja 9B. Koulusi rehtori pyytää teitä järjestämään luokkien väliset urheilukisat kevätlukukauden päätökseksi. Oppilaat saavat itse valita, miten kisat toteutetaan ja mitä lajia pelataan.

Ysiluokkalaiset kokoontuvat liikuntasaliin suunnittelemaan tapahtumaa. Listataan seuraavaksi kolme kuvitteellista skenaariota.

1. Molemmat luokat haluavat kisata toisiaan vastaan jalkapallossa. 9A haluaa pelata hiekkakentällä ja 9B nurmikentällä. Erimielisyys rajoittuu suhteelliseen pieneen asiaan, ja kommunikointi on sujuvaa.
2. 9A vaatii lajiksi koripalloa, mutta 9B ei tähän suostu. 9B:n luokkalaiset muistuttavat, että fudista on pelattu näissä kisoissa viimeiset kymmenen vuotta, eivätkä ymmärrä, miksi lajia tarvitsee muuttaa. 9A kokee, että koripallo olisi raikas uutuus (ehkä heillä on oikeasti paljon pitkiä tyyppejä?). Kommunikointi näiden luokkien välillä on tässä tilanteessa vähän haastavampaa, mutta ei mahdotonta. Yhteisenä tavoitteena on kuitenkin päästä kisaamaan urheilun parissa keväällä.
3. 9A pudottaa pommin: He eivät halua kisata 9B:tä vastaan urheilun muodossa. He kyseenalaistavat kisojen merkityksen ja kokevat sen lähinnä riesaksi. Haluavat mieluummin keskittyä loppukokeisiin. 9B ei tätä ymmärrä. Miten yhdet harmittomat kisat voivat muka olla näin iso juttu? Dipoliniityn koulussa oli juuri vietetty liikunnan ja hyvinvoinnin teemakuukautta. 9A ei koe tarvetta perustella päätöstään sen enempää. Osa 9B:n oppilaista haukkuu 9A:n oppilaita laiskoiksi. Osa 9A:n oppilaista suivaantuu ja väittää ysibeeläisiä takapajuisiksi, jotka “eivät osaa mitään muuta kuin juosta pallon perässä”. Luokkien välinen vuorovaikutus tulehtuu, ja ajatukset urheilun roolista päätösviikolla eroavat nyt merkittävästi.

Kun jokin asia polarisoi eli jakaa ihmisiä, vuorovaikutus usein vähenee (ideologinen polarisaatio) tai tulehtuu (affektiivinen polarisaatio) erimielisten välillä. Yksi tapa mitata numeerisesti tällaista polarisaatiota on tutkia, kuinka syvä kuilu näiden kahden “ryhmän” välillä on. Verkostotiede tarjoaa työkalut tutkia sosiaalisia verkkoja sekä tunnistaa ja mitata näitä kuiluja niistä. Vaikka edellä esitetyt tilanteet ovat leikkimielisiä, skenaarioista näkee, kuinka vastakkainasettelun “voimakkuus” ja luonne vaihtelevat.

Siirrytään seuraavaksi tosimaailmaan ja tutkitaan Suomen eduskuntavaalien alla käytyä keskustelua viidestä eri aiheesta sekä vuonna 2019 että 2023. Aiheet ovat ilmastonmuutos (climate), maahanmuutto (immigration), sotepolitiikka (social security), talous (economic policy) sekä koulutuspolitiikka (education). Analyysissäni tutkin suomalaisten välistä keskustelua noin kolmen kuukauden ajalta ja molemmat seurantajaksot päättyivät vaalipäivään (14.4.19 ja 2.4.23). Kun aineisto on kerätty ja käsitelty, on aika rakentaa sosiaalinen verkko (eli ihmisten välinen verkko). Jokaisessa verkossa pisteet edustavat käyttäjiä, ja kahden pisteen välillä oleva linkki on merkki siitä, että nämä kaksi käyttäjää ovat olleet samaa mieltä jossakin aiheeseen liittyvässä asiassa. Voit lukea tarkemmin tällaisten verkkojen luomisesta somedatan pohjalta esimerkiksi täältä. Nyt riittää, että ymmärrät, mitä pisteet ja viivat alla olevissa verkkokuvissa tarkoittavat.

Ideologisella polarisaatiolla tarkoitetaan sitä, että ihmisten tai ryhmien poliittiset mielipiteet erkaantuvat toisistaan. Aikaisemmin julkaistun tutkimuksemme mukaan parhaimmat matemaattiset menetelmät tunnistaa polarisaatio sosiaalisissa verkoissa ovat Adaptive Random Walk Score (ARWS) sekä Extended External Internal Index (EXTEI). Kuulostaapa hienolta, mutta kyseessä on pohjimmiltaan melko suoraviivaisista menetelmistä. Yksinkertaistettuna ARWS kuvaa, kuinka vaikeaa polarisoituneessa keskustelussa on päästä pois “omasta kuplasta”. EXTEI kuvaa ryhmien välisen vuorovaikutuksen rajoittuneisuutta, eli vastaa kysymyksiin kuten “Kuinka paljon enemmän suosin oman kuplani tyyppien ajatuksia” tai “me-vastaan-te”-asenteen voimakkuutta. Molemmista polarisaatiometriikoista (ja monista muista) voi lukea tarkemmin tutkimuspaperistamme, jossa vertaamme eri metriikoiden suorituskykyä.

Neljässä vuodessa polarisaatio (molemmilla mittareilla) on kasvanut kaikissa aiheissa voimakkaasti. Kuvassa nuolenkärki osoittaa lukuun, johon polarisaatio Suomessa on kasvanut vuonna 2023. Esimerkiksi ilmastonmuutoskeskustelu vuonna 2019 ei ollut läheskään yhtä polarisoitunutta (EXTEI: 0.44) kun mitä se on ollut tänä vuonna (EXTEI: 0.58). Ilmastonmuutoskeskustelun viime aikainen polarisoituminen on tunnistettu myös muissa maissa, mutta en ole nähnyt vielä yhtäkään tutkimusta, jossa kaikki tutkitut aiheet ovat polarisoituneet näin voimakkaasti näin lyhyessä ajassa. Siksi yksittäisten aiheiden numeeristen polarisaatiolukujen sijasta on kiinnostavampaa tutkia ja ymmärtää ilmiöitä kokonaisvaltaisemmin. Miten on mahdollista, että vain neljässä vuodessa keskustelu on voinut polarisoitua näin voimakkaasti? Palataan taas hetkeksi koulumaailmaan.

‍

On vielä toinen tapa mitata yhteiskunnallista polarisaatiota laajemmin. Nimittäin ihmisen ryhmittyminen erilaisiin kantoihin eri aiheissa voivat paljastaa vielä vakavamman polarisaatiotyyypin: linjoittavan polarisaation.

Jotkut polarisaatioilmiöt ovat vakavampia kuin toiset

Dipoliniityn koulun 9A ja 9B välinen väittely jatkuu skenaariossa kolme. Kertauksena 9A ei halua urheilukisoja kun taas 9B haluaa kisata. Rehtori astuu liikuntasaliin ja aistii sähköisen tunnelman. Yllättäen rehtori päättää hyödyntää tilanteen, jossa kaikki ysiluokkalaiset ovat paikalla ja kysyy, pitäisikö koulun hankkia kuuluisalta paikalliselta taiteilijalta seinämaalaus. Ei kestä kauaa kun luokkien kannat selviävät: 9A haluaa ehdottomasti seinämaalauksen, mutta 9B vastustaa sitä täysin. Rehtori ihmettelee, mitä oikein tapahtuu.

Teoriassa ihmisen kanta ilmastonmuutokseen ei pitäisi paljastaa, mitä mieltä tämä on esimerkiksi Suomen maahanmuuttopolitiikasta tai urheilupolitiikasta. Toistetaan: Se, että tiedän, mitä mieltä sinä olet nykyisistä ilmastotoimista, ei pitäisi kertoa minulle, mitä ajattelet pakolaiskiintiöstä tai hoitajien matalasta palkkatasosta. Mitä luulet — mitä tapahtuu käytännössä?

Linjoittavaa polarisaatiota tutkitaan kahden eri aihetta edustavan verkon avulla. Kun ensimmäisestä verkosta on tunnistettu eri ryhmät, on aika katsoa, kuinka nämä ryhmän jäsenet ovat ryhmittyneet toisessa verkossa. Jos saman ryhmän jäsenet ovat ryhmittyneet samaan ajatuskuplaan myös muissa aiheissa, viittaa tämä linjoittavaan polarisaatioon. Silloin kuilu ihmisten välillä yhteiskunnassa on vielä syvempi, sillä “me-vastaan-te” asenne valuu myös muihin aiheisiin, jotka eivät välttämättä edes liity enää toisiinsa. Eli ihmisen ryhmäidentiteetti niin sanotusti linjoittaa tämän kannan erilaisiin aiheisiin, mikä voi kiihdyttää affektiivista polarisaatiota sekä luoda poliittisia hidasteita tai umpikujia päätöksentekoon. Somealgoritmit näyttävät hyödyntävän erityisesti ihmisen taipumusta nähdä itsensä jonkin ryhmän tai yhteisön jäsenenä ja arvaavan näiden muiden jäsenten käyttäytymisen perusteella, mistä tämä yksittäinen ihminen voisi olla kiinnostunut.

Palataanko vaaleihin? Miten linjoittava polarisaatio eri poliittisten aiheiden välillä oikein näkyi vuoden 2019 ja 2023 eduskuntavaaleissa?

Lämpökartta (engl. heatmap) kuvaa tätä linjoittavaa ilmiötä kahden eri aiheen välillä. Mitä punaisempi laatikko (tai lähempänä ykköstä) sitä voimakkaampi ihmisten ryhmitys samoihin kupliin näiden kahden aiheen ajatuskuplissa. Vastaavasti sinisyys (luku lähellä nollaa) viittaa siihen, että aiheiden välillä ei näytä olevan mitään “linjoitusefektiä”.

Tulkitaan vuoden 2019 lämpökarttaa yhdessä tarkemmin. Valitaan aihepariksi maahanmuutto (kuvassa IMMIGRATION) ja talous (kuvassa ECONOMY). Tulosten mukaan Adjusted Mutual Information luku (AMI) on näiden välillä 0.35. Neljän vuoden jälkeen luku kasvoi 0.49:ään. Näin ollen yksilön kanta maahanmuuttoon linjasi yhä voimakkaammin tämän kannan talouteen liittyvässä keskustelussa. Itse asiassa neljässä vuodessa kaikkien aiheparien linjoittava polarisaatio kasvoi.

Väännetään vielä rautalangasta. Yksilön ajatusmaailma liittyen ilmastonmuutokseen paljasti tämän ajatukset maahanmuuttoon vuonna 2019 noin 0.30 yksikön verran. Vuonna 2023 pystyi vielä varmemmin päättelemään yksilön kannan maahanmuuttoon, sillä luku kasvoi 0.43:een. Samanmieliset ihmiset siis hengaavat somessa yhä voimakkaammin samoissa kuplissa vaikka aihe olisi eri. Näin ollen ryhmien välinen kuilu syvenee ja syvenee läpi useiden aihealueiden.

Olin heinäkuussa Kööpenhaminassa konferenssissa kuuntelemassa erästä yhdysvaltalaista tutkijaa, joka oli tutkinut polarisaation ja segregaation vaikutuksia ihmisen arkielämän käyttäytymiseen. Mieleen jäi, kuinka hän oli pystynyt osoittamaan, että jos tilaat jenkeissä Latte-kahvijuoman, olet todennäköisemmin demokraattisen puolueen kannattaja. Polarisaation vaikutukset eivät siis ilmeisesti rajoitu pelkästään somemaailmaan.

‍

Polarisaation vaikutukset ja sen kitkeminen — Kiinnostaako ketään?

Polarisaatio ravistelee yhteiskuntia ympäri maailman. Polarisaatioon liittyvät ilmiöt, kuten vastakkainasettelu, sosiaaliset kuplat sekä kaikukammiot vaikuttavat ihmisten asenteisiin, vaalien tuloksiin sekä yhteiskunnan vakauteen. Polarisoituneet rakenteet kiihdyttävät misinformaation leviämistä sekä vaikeuttavat julkista päätöksentekoa. Tämä on jo tiedetty pitkään.

Somessa (esim. Twitterissä) poliittista keskustelua pääosin pyörittävät poliitikot, media, asiantuntijat sekä aktivistit. Nämä tahot ovat merkittäviä vallankäyttäjiä meidän yhteiskunnassa, ja tutkimusmaailmassa on näyttöä sille, että erityisesti poliitikkojen mielipiteet ja arvomaailmat voivat heijastua herkästi tavallisen kansan ajatuksiin (ilmiö tunnetaan englanniksi nimellä elite signaling), ja muovaavat yleisiä mielipiteitä ja keskusteluja. Lisäksi vaikutus vallitsevaan keskustelukulttuuriin ja -tyyliin on ilmeinen.

Mainitsin aikaisemmin, että luulisi jo (ainakin) neljä vuotta sitten tunnistettu ilmiö olisi saanut enemmän huomiota yhteiskunnan vallankäyttäjien keskuudessa. Viime aikoina olen havahtunut siihen, että näillä vallankäyttäjillä (tässä tapauksessa someyritykset, media ja poliitikot) ei välttämättä ole suoraa kannustinta ryhtyä polarisaation kitkemiseen.

Aloitetaan ensin somejättiläisistä. Näiden yritysten liiketoimintamalli kannustaa käyttämään algoritmeja ja ominaisuuksia, joiden avulla voidaan maksimoida niiden alustalla vietetty aika. Täten näillä yrityksillä ei ole kannustinta “depolarisoida” eli pyrkiä vähentämään polarisaatiota, sillä muuten käyttäjät vaihtaisivat alustaa tai viettäisivät siellä vähemmän aikaa. Lisäksi suuret someyritykset eivät enää käytännössä mahdollista datankeruuta heidän alustoilta (Twitter sulki hanat heti tämän vuoden eduskuntavaalien jälkeen, Metakin ollut melko pihi tarjoamaan tutkijoille dataa). Tämä on käsittämätöntä, koska lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, kuinka somella voi olla kriittisiä vaikutuksia, yhteiskunnan toimintaan ja äänestyskäyttäytymiseen. Viime keväästä lähtien tutkijat eivät ole enää pystyneet tekemään tämäntyyppistä analyysiä uudemmalla aineistolla.

Media myös hyötyy polarisaatiosta, koska somekohut kiinnostavat kansaa. Polarisoiva ympäristö on hedelmällinen erilaisille yhteenotoille, kinasteluille ja ylipäätään näkyvälle vastakkainasettelulle. Näistä saa helposti luotua niin sanotusti “klikkiotsikoita”.

Polarisoivassa ympäristössä on myös helpompi erottua poliitikkona ja soveltaa enemmän emotionaalista retoriikkaa. Omassa kuplassa voi käyttää omaa kieltä, yksinkertaistaa asioita tai olla perustelematta omia väitteitä. On helpompaa olla “uskollinen omille kannattajille”. Täten voidaan nähdä, että myös ainakin osa poliitikoista voi hyötyä polarisaatiosta.

Jos somejätit, media ja poliitikot hyötyvät polarisaatiosta, nousee kysymys, kenen vastuulla on torjua voimistuvaa polarisaatiota? Toimivaan demokratiaan kuuluvat erimielisyydet ja moninaiset näkemykset, mutta yhteiskunnallinen polarisaatio ei viittaa tähän. Sen vaikutukset ovat monimutkaisempia, kauaskantoisempia ja vaarallisempia. Pahimmassa tapauksessa yhteiskunnallinen kehitys pysähtyy (tai taantuu) tai jokin ulkovalta voi hyödyntää sitä omien tavoitteidensa ajamiseksi.

Voinko minä yksilönä olla depolarisoiva?

Suomi on polarisoitunut neljässä vuodessa hurjasti. Nyt jos koskaan tarvittaisiin niin sanotusti “tylsiä” poliitikkoja, jotka eivät harjoita polarisoivaa retoriikkaa tai aja kansaa jakavaa politiikkaa. Edustuksellisessa demokratiassa voit yrittää äänestää poliitikkoa, joka pyrkii edistämään demokratian toteutumista, humaanisuutta sekä ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta.

Depolarisaatio (eli siis polarisaation vähentäminen) on tutkimusten mukaan haastavaa, mutta mahdollista. Erityisesti uusien aiheiden kohdalla polarisaatio voidaan estää jos ihmisille esitetään jo varhaisessa vaiheessa puolueetonta ja puoluepoliittisesti sitoutumatonta materiaalia ja faktoja. Suomalaisessa opetussuunnitelmassa tulee panostaa vielä voimakkaammin medialukutaitojen opettamiseen. Lisäksi ei olisi hassumpi idea puhua polarisaatiosta tieteen termein jo yläkoulussa.

Ehkä tärkein depolarisoiva toimi, jonka yksilö voi tehdä, on reflektoida omaa asemaansa polarisoivassa ympäristössä. Jos et koe olevasi polarisoivassa roolissa tai että aihe tuntuu jotenkin kaukaiselta, voit pohtia, kuinka pystyisit itse omalla osaamisellasi, asemallasi tai verkostollasi edistää ihmisten välistä yhteisymmärrystä ja yhteenkuuluvuutta. Nimittäin polarisaatiosta hyötyvillä vallankäyttäjillä tämä ei välttämättä ole ensimmäisenä työlistalla.

‍

Oletko yksilö, joka on kiinnostunut kuulemaan käytetyistä menetelmistä enemmän? Tai tutkijakollega, jolle heräsi yhteistyöideoita? Tai yritys/organisaatio, joka haluaisi kenties kantaa kortensa kekoon polarisoiviin rakenteisiin liittyvään keskusteluun? Laita rohkeasti viestiä: ali.salloum@aalto.fi

Teksti on alunperin julkaistu medium.com -sivustolla.

‍

‍