Median ja viestinnän tutkimuksen päivillä Vaasassa tarkasteltiin tänä vuonna laajasti sitä, miten tieto rakentuu, kiertää ja saa merkityksensä yhteiskunnassa. DECA oli hyvin edustettuna konferenssissa etenkin kolmen työryhmän vetäjissä: Informaatiore­silienssin moniulotteisuus median ja viestinnän kentällä, Tiede, teknologia ja asiantuntijuus julkisuudessa sekä Mediatalous ja viestintäpolitiikka. Vaikka työryhmien tarkastelunäkökulmat olivat erilaiset, ne kaikki korostivat, että informaatioympäristö ei ole pelkkä tekninen kokonaisuus. Se on laajasti kytköksissä yhtäältä valtaan, rakenteisiin ja instituutioihin – ja toisaalta myös tunteisiin, identiteetteihin ja luottamukseen.

Informaatioresilienssi ei ole yksilötason suoritus

Informaatioresilienssiä käsittelevässä työryhmässä korostui ajatus, että kyky selviytyä monimutkaisessa informaatioympäristössä ei voi perustua yksilön medialukutaitoon tai kognitiiviseen kapasiteettiin. Sen ymmärtämiseksi ja vahvistamiseksi on otettava huomioon myös sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät.

Generatiivisen tekoälyn yleistyminen tuo informaatioresilienssiin uuden ulottuvuuden. Kun tiedon alkuperä ja luotettavuus hämärtyvät, medialukutaidon lisäksi tarvitaan tekoälylukutaitoa. Perusajatukseltaan se on samaa kuin vanha medialukutaitokin: ymmärrystä siitä, mistä tieto tulee, miten sen luotettavuutta voi arvioida ja millä motivaattoreilla sitä on jaettu eteenpäin.

Muut esitykset laajensivat tarkastelua myös siihen, miten informaatioresilienssi kytkeytyy tunteiden, sosiaalisten suhteiden ja identiteettien vuorovaikutukseen. 

Esityksissä tarkasteltiin esimerkiksi sitä, miten vähemmistöihin liittyvät strategiset narratiivit voivat vahvistaa affektiivista polarisaatiota. Tällöin tietoon sekoittuu tunteita ja ryhmäidentiteettejä, jotka voivat sekä vetää ihmisiä puoleensa että työntää heitä pois. 

Samantyyppiset ilmiöt näkyvät eri keskusteluissa: myös vihreää siirtymää ja kestävyyttä koskevassa viestinnässä diskurssit yhdistävät faktoja, arvoja ja tunteita tavoilla, jotka vaikuttavat siihen, miten tietoon suhtaudutaan.

Asiantuntijuus rakentuu julkisessa neuvottelussa

Tiede, teknologia ja asiantuntijuus julkisuudessa -työryhmässä asiantuntijuutta ei nähty yksilön pysyvänä ominaisuutena, vaan jatkuvana julkisen neuvottelun kohteena. 

Verkkokeskusteluissa asiantuntijuutta arvioitiin paitsi tiedollisen osaamisen myös arvopohjaisten tekijöiden, kuten luotettavuuden, moraalin ja vastuullisuuden, perusteella. Kysymykset siitä, kehen voidaan asiantuntijana luottaa ja millä perusteella, ovatkin vahvasti kontekstisidonnaisia.

Tiedeviestintää koskevissa esityksissä nousivat esiin paitsi tutkimuskonsortioiden rakenteiden merkitys tiedeviestinnälle myös tiedeviestinnän konkreettiset populaarit toteutustavat, kuten podcastit. Ne tekevät tutkimuksesta saavutettavampaa hyödyntämällä tarinankerrontaa, tunteita ja yksinkertaistamista – mutta samalla ne myös muokkaavat sitä, miten tieteellinen tieto määritellään.

Lisäksi esityksissä nostettiin esiin tutkijoiden käsitykset tieteen vapaudesta. Poliittinen ohjaus, rahoitusrakenteet ja organisaatioiden sisäiset käytännöt vaikuttavat siihen, millaista tietoa tuotetaan ja miten sitä viestitään. Näin asiantuntijuus kytkeytyy väistämättä myös poliittisiin päätöksiin.

Mediarakenteet muokkaavat tietoa jo ennen kuin se kohdataan

Mediatalouden ja viestintäpolitiikan työryhmä toi kokonaisuuteen kolmannen, suuressa myllerryksessä olleen tason: media- ja informaatioympäristön rakenteet. Median omistus, taloudelliset realiteetit ja sisältöstrategiat vaikuttavat siihen, millaista journalismia ja sisältöjä ylipäätään syntyy. Omistuksen keskittyminen ei välttämättä muuta yksittäisiä uutisia, mutta se ohjaa resursseja, yhteistyön muotoja sekä journalistisia ja viestinnällisiä valintoja.

Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siinä, että mediatalojen oma sisällöntuotanto vähenee, paikalliseen politiikkaan keskittyvä journalismi kaventuu ja analytiikka sekä yleisölähtöisyys korostuvat. Samalla mediakonsernit rakentavat erilaisia strategioita journalististen sisältöjen jakamiseen. Osa kierrättää juttuja laajasti, osa panostaa paikalliseen omaleimaisuuteen. 

Nämä valinnat muokkaavat sitä, millaiseksi suhde medioiden ja yleisöjen välille muodostuu. Muutokset omistuksessa tai mediakentässä eivät ole vain hallinnollisia kysymyksiä, vaan vaikuttavat siihen, miten media koetaan ja miten siihen luotetaan.

Yhteinen nimittäjä: luottamus

Vaikka työryhmät lähestyivät aihetta eri suunnista, niitä yhdisti yksi keskeinen tekijä: luottamus ja sen rakentuminen.

Informaatioresilienssin näkökulmasta kyse on siitä, miten yksilöt ja yhteisöt kykenevät tunnistamaan luotettavaa tietoa ja toimimaan epävarmuudessa. Asiantuntijuuden näkökulmasta taas kyse on siitä, miten luottamus syntyy – tai murenee – tiedon tuottamisen ja viestinnän prosesseissa. Mediatalouden muutokset taas määrittävät sitä, millaisissa rakenteissa tieto ylipäätään leviää – ja millaisilla ehdoilla.

Yhdessä tarkasteltuna nämä näkökulmat korostavat, että luottamus ei synny pelkästään faktojen paikkansapitävyydestä. Luottamus rakentuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja sen rakentumiseen vaikuttavat yksilölliset ja kollektiviiset kokemukset. Instituutiot ja organisaatiot voivat omalla toiminnallaan vahvistaa tai vesittää luottamusta.

Median ja viestinnän tutkimuksen päivien esitykset korostavat, että nykyinen informaatioympäristö on monimutkainen ja moniulotteinen. Tieto ei ole neutraalia sisältöä, vaan osa laajempaa sosiaalista todellisuutta, jossa tunteet, identiteetit ja vallan rakenteet ovat jatkuvasti läsnä.

DECA-konsortion tutkimus sijoittuu juuri tähän risteyskohtaan. Se tarjoaa välineitä ymmärtää, miten informaatioresilienssiä voidaan vahvistaa ja millaisin ehdoin luottamus tietoon voi säilyä myös alati muuttuvassa media- ja viestintäympäristössä.

Löydät kaikki esitykset ja niiden abstraktit tästä tiedostosta.

Median ja viestinnän päivien teema oli tällä kertaa Juuret – Rötter – Roots, ja siihen sopivan kuvituskuvan on tehnyt Meniina Wiik.