‍

Some puhututti Helsingin tilaisuudessa

‍

Toimittajat ilman rajoja julkaisi UNESCO:n Maailman lehdistönvapauden päivänä 3.5.2023 vuotuisen tilannekatsauksensa eri maiden tilanteesta. Kiitettävän arvosanan saivat vain kahdeksan maata, joista Suomi viidentenä heti Norjan, Irlannin, Tanskan ja Ruotsin jälkeen. Vaikka Suomen asema kokonaisindeksissä säilyi, toimittajien turvallisuus-indeksissä sija laski kerralla hälyttävät 13 pykälää erityisesti Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-jutussa annetun tuomion vuoksi.

Helsingissä lehdistönvapauden päivää juhlistettiin Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan (TJNK) ja Suomen UNESCO-toimikunnan tilaisuudessa, jossa keskusteltiin sosiaalisesta mediasta ja sananvapaudesta.

Tilaisuuden aluksi oppimisen ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä kuvasi somen nykytilaa. Hän avasi muun muassa somen erilaisia käyttötapoja, alustojen tapaa kerätä ja hyödyntää käyttäjädataa sekä algoritmien valtaa. Pönkä nosti esiin useita someen kytkeytyviä haasteita, kuten disinformaation, botit, valekäyttäjät, deep fake -sisällöt sekä yhä kehittyneemmän tekoälyn. Pöngän esityksessä sosiaalinen media näyttäytyi haastavana toimintaympäristönä, johon sen monimutkaisuuden takia on hyvin vaikea suoraan vaikuttaa.

Pöngän jälkeen DECA:n edustaja, yliopistotutkija Reeta Pöyhtäri jatkoi hybridin mediaympäristön haasteista. Hänen puheenvuoronsa keskiössä olivat uuden viestintäympäristön ja digitaalisten alustojen vaikutukset julkiseen keskusteluun ja yhteiskunnan tietoinstituutioihin, kuten uutismediaan, ja tätä kautta sananvapauden ja demokratian toteutumismahdollisuuksiin.

Kun julkista keskustelua käydään enenevissä määrin toisistaan erillisissä sosiaalisen median verkostoissa algoritmien ehdoilla, tiedon todenperäisyyttä voi olla vaikea varmentaa. Kun tämän ohella uutismedia käy omaa selviytymiskamppailuaan digitaalisten alustojen puristuksessa, eikä enää tavoita osaa yleisöistä, vaarana on, että ihmisten käsitys yhteisesti jaetusta maailmasta sekä luottamus yhteiskunnan tietoinstituutioihin murenee. Tällä voi puolestaan olla vakavia seurauksia demokratian kannalta, Pöyhtäri painotti.

Pöngän tavoin Pöyhtäri kiinnitti huomiota nykyisen viestintäympäristön monimutkaisuuteen ja haasteellisuuteen, mutta nosti esiin myös eri toimijoiden rooleja ja vastuita. Yhtenä välineenä tarkastella ihmisten toimintamahdollisuuksia, Pöyhtäri esitteli DECA-hankkeessa keskiössä olevia episteemisiä oikeuksia ja episteemisen toimintakyvyn käsitettä.

Sekä Pönkä että Pöyhtäri korostivat digitaalisen informaatiolukutaidon merkitystä, kun pyritään turvaamaan ihmisten kyvykkyys toimia nykyisessä viestintäympäristössä. DECA:n tuore julkilausuma ottaa myös kantaa digitaalisen informaatiolukutaidon tärkeyteen ja peräänkuuluttaa koordinoitua yhteistyötä ei tahojen välillä, jottei digitaalisen sivistyksen kehittäminen jäisi yksilön vastuulle.

Helsingin tilaisuuden viimeisessä alustuksessa Hyvin sanottu -hankkeen digituottaja Sarita Blomqvist pohti ansiokkaasti vallan ja vastuun merkityksiä julkisissa keskusteluissa. Hän korosti erityisesti kuuntelemisen, kuulluksi tulemisen ja aidon kohtaamisen merkitystä onnistuneiden keskusteluiden ja sananvapauden toteutumisen edellytyksenä. Nämä ovat asioita, joihin jokainen meistä voi osaltaan vaikuttaa huolimatta siitä, että sosiaalinen media on keskusteluympäristönä haasteellinen.

Lopuksi TJNK:n pääsihteeri Reetta Kettunen esitteli juuri käynnistyneen sananvapaus-hankkeen, jonka tarkoituksena on yhteiskehittämisen kautta laatia kansallinen toimintasuunnitelma tutkijoiden ja asiantuntijoiden sananvapauden tukemiseksi. Töitä hyvän sanan- ja lehdistönvapaustilanteen säilyttämiseksi tehdään siis kokoajan.

New Yorkissa alleviivattiin alati kaventuvaa lehdistönvapautta

Vaikka Suomessa tilanne on verrattain erinomainen, kansainvälisillä foorumeilla huoli sananvapaudesta on sitäkin suurempi. Huoli oli läsnä myös YK:n New Yorkissa järjestämässä maailman lehdistönvapauden 30. vuosipäivän tilaisuudessa, johon DECA:n vuorovaikutusvastaava Minna Horowitz osallistui.

Nimekkäitä puhujia New Yorkin tilaisuudessa olivat YK:n pääsihteerin António Guterresin lisäksi mm. New York Timesin kustantaja A.G. Sulzberger, brasilialainen sananvapausaktivisti ja influensseri Felipe Neto sekä lukuisia kansainvälisen politiikan toimijoita, kuten ETYJ:n mediavapauden edustaja Teresa Ribeiro ja Euroopan Neuvoston ihmisoikeuskomissaari Dunja Mijatovic.

Puheenvuoroissa keskityttiin niin disinformaatioon, lehdistösensuuriin kuin toimittajiin kohdistuviin uhkiin. Yhdistävänä teemana oli alati kaventuva lehdistönvapaus kaikkialla maailmassa. Syyllisiksi todettiin autoritaariseen hallintaan pyrkivät tahot, mutta toisaalta peräänkuulutettiin myös alustojen vastuuta ja tarvetta tukea laatujournalismia. Uusia näkökulmia haasteiden ratkomiseksi ei juuri esitetty, eikä aitoa dialogia päässyt syntymään, sillä yksikään alustojen edustaja ei esiintynyt tilaisuudessa.

Iranin tilanne mainittiin erityisen vaikeana ja vaarallisena. Tilaisuudessa kaksi vangittua iranilaista naistoimittajaa palkittiinkin UNESCO:n lehdistönvapauspalkinnolla. Useassa puheenvuorossa muistutettiin kuitenkin, että lehdistönvapaus on vaarassa kaikkialla, myös Euroopassa.

Kiinnostavaa oli, että lähes kaikissa puheenvuoroissa lehdistönvapaus määriteltiin oikeusnäkökulmasta. Tarve korostaa sanan- ja lehdistönvapautta muiden ihmisoikeuksien mahdollistajana on ainakin kansainvälisessä kontekstissa ilmeinen. Tämän todentaa myös YK:n yleiskokouksen 2.5.2023 julkaisema julkilausuma. Tosin kriittistä keskustelua on käyty siitä, että YK:n ja muut kansainväliset ihmisoikeusjulistukset voidaan nähdä vahvasti länsimaista ideologiaa heijastavina.

New Yorkin tilaisuudessa puhujat viittasivat media- ja informaatiolukutaitoon useasti tärkeänä ratkaisuna, mutta ainoan käytännön neuvon antoi Felipe Neto. Hän totesi, että olemme kaikki mediakasvattajia ja voimme vaikuttaa siihen, että lähipiirimme taistelee aktiivisesti omilla toimillaan disinformaatiota vastaan ja sananvapauden puolesta.

‍